Lao–Siamilainen sota tai Siamin hyökkäys Laosiin (1778–1779) on Thonburin Siamin kuningaskunnan (nykyinen Thaimaa ) ja Laosin Vientianen ja Champasakin valtakuntien välinen sotilaallinen konflikti.Sota johti siihen, että kaikista kolmesta Laosin valtakunnasta Luang Phrabangista, Vientianesta ja Champasakista tuli Siamilaiset sivujokivasallivaltakunnat Siamilaisten ylivallan ja Thonburin ylivallan alaisina ja sitä seuranneena Rattanakosin-kaudella.Vuoteen 1779 mennessä kenraali Taksin oli karkottanut burmalaiset Siamista, valtannut Laosin Champasakin ja Vientianen kuningaskunnat ja pakottanut Luang Prabangin ottamaan vastaan ​​vasallivallan (Luang Prabang oli auttanut Siamia Vientianen piirityksen aikana).Perinteiset valtasuhteet Kaakkois-Aasiassa seurasivat Mandala-mallia, sodankäyntiä käytiin väestökeskusten turvaamiseksi corveen työvoimalle, alueellisen kaupan hallitsemiseksi ja uskonnollisen ja maallisen auktoriteetin vahvistamiseksi hallitsemalla voimakkaita buddhalaisia ​​symboleja (valkoisia norsuja, tärkeitä stupat, temppeleitä ja Buddha-kuvia) .Laillistaakseen Thonburi-dynastian kenraali Taksin takavarikoi Smaragdibuddhan ja Phra Bangin kuvat Vientianesta.Taksin vaati myös, että Laosin kuningaskuntien hallitsevat eliittit ja heidän kuninkaalliset perheensä lupasivat vasallivallan Siamille säilyttääkseen alueellisen autonomiansa Mandala-mallin mukaisesti.Perinteisessä Mandala-mallissa vasallikuninkaat säilyttivät valtansa korottaa veroja, kurittaa omia vasallejaan, määrätä kuolemantuomio ja nimittää omat virkailijansa.Ainoastaan ​​sota- ja perintöasiat vaativat Suzerainin hyväksynnän.Vasallien odotettiin myös lahjoittavan vuosittain kultaa ja hopeaa (perinteisesti puiksi muotoiltuja), tarjoavan veroja ja veroja luontoissuorituksina, nostavan tukiarmeijoita sodan aikana ja tarjoavan Corvee-työvoimaa valtion hankkeisiin.