Suuret sotilaalliset tappiot, kuten Königgrätzin taistelu vuonna 1866, pakottivat keisari Josephin hyväksymään sisäiset uudistukset.Unkarilaisten separatistien rauhoittamiseksi keisari teki Unkarin kanssa tasapuolisen sopimuksen, Ferenc Deákin neuvotteleman Itävalta-Unkarin kompromissin vuodelta 1867, jolla Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia syntyi.Näitä kahta valtakuntaa hallitsi erikseen kaksi parlamenttia kahdesta pääkaupungista, joilla oli yhteinen monarkki ja yhteinen ulko- ja sotilaspolitiikka.Taloudellisesti imperiumi oli tulliliitto.Unkarin ensimmäinen pääministeri kompromissin jälkeen oli kreivi Gyula Andrássy.Unkarin vanha perustuslaki palautettiin ja Franz Joseph kruunattiin Unkarin kuninkaaksi.Itävalta-Unkari oli maantieteellisesti Euroopan toiseksi suurin maa Venäjän jälkeen.Sen alueiksi arvioitiin 621 540 neliökilometriä (239 977 neliökilometriä) vuonna 1905. ^[72] Se oli Venäjän ja Saksan valtakunnan jälkeen Euroopan kolmanneksi väkirikkain maa.Aikakaudella tapahtui merkittävää taloudellista kehitystä maaseutualueilla.Aiemmin takapajuinen Unkarin talous muuttui suhteellisen moderniksi ja teollistuneeksi 1900-luvun vaihteessa, vaikka maatalous pysyi BKT:ssa hallitsevana vuoteen 1880 asti. Vuonna 1873 vanha pääkaupunki Buda ja Óbuda (muinainen Buda) liitettiin virallisesti kolmanteen kaupunkiin, Pestiin. luoden näin uuden metropolin Budapestin.Pestistä tuli maan hallinnollinen, poliittinen, taloudellinen, kaupallinen ja kulttuurinen keskus.Teknologinen kehitys vauhditti teollistumista ja kaupungistumista.BKT asukasta kohden kasvoi noin 1,45 % vuodessa vuodesta 1870 vuoteen 1913 verrattuna hyvin suotuisasti muihin Euroopan maihin.Johtavia toimialoja tässä talouskasvussa olivat sähkö- ja sähkötekniikka, tietoliikenne ja liikenne (erityisesti veturi-, raitiovaunu- ja laivarakennus).Teollisen kehityksen tärkeimmät symbolit olivat Ganz-konserni ja Tungsram Works.Monet Unkarin valtion instituutioista ja nykyaikaisista hallintojärjestelmistä perustettiin tänä aikana.Unkarin valtion väestönlaskennassa vuonna 1910 (lukuun ottamatta Kroatiaa) väkiluku oli unkarilaisia ​​54,5 %, romanialaisia ​​16,1 %, slovakialaisia ​​10,7 % ja saksalaisia ​​10,4 %.^[73] Eniten kannattajia uskontokunta oli roomalaiskatolisuus (49,3 %), jota seurasivat kalvinismi (14,3 %), kreikkalainen ortodoksisuus (12,8 %), kreikkalainen katolilaisuus (11,0 %), luterilaisuus (7,1 %) ja juutalaisuus. (5,0 %)