1500-luvun jälkipuoliskolla imperiumi joutui kasvavan taloudellisen paineen alaisena nousevan inflaation vuoksi, joka vaikutti tuolloin sekä Eurooppaan että Lähi-itään.Ottomaanit muuttivat näin monia instituutioita, jotka olivat aiemmin määrittäneet imperiumin, purkamalla vähitellen Timar-järjestelmän nykyaikaisten muskettisotureiden armeijoiden nostamiseksi ja nelinkertaistaen byrokratian koon tehostaakseen tulojen keräämistä.Timar oli ottomaanien valtakunnan sulttaanien myöntämä maa-avustus 1300- ja 1600-luvuilla, ja sen vuotuinen verotulo oli alle 20 000 akçe.Maasta saadut tulot toimivat korvauksena asepalveluksesta.Timarin haltija tunnettiin timarina.Jos timarista tuotetut tulot olivat 20 000 - 100 000 akçe, maa-avustusta kutsuttiin zeametiksi, ja jos ne olivat yli 100 000 akcea, avustusta kutsuttiin hassiksi.1500-luvun loppuun mennessä Timarin maanomistusjärjestelmä oli alkanut peruuttamattomasti rapistua.Vuonna 1528 Timariot muodosti suurimman yksittäisen divisioonan ottomaanien armeijassa.Sipahit vastasivat omista kuluistaan, mukaan lukien varusteet kampanjoiden aikana, apumiesten (cebelu) ja palvelijat (gulam) hankkimisesta.Uuden sotateknologian, erityisesti aseen, ilmaantumisen myötä sipahit, jotka olivat kerran muodostaneet ottomaanien armeijan selkärangan, olivat vanhentumassa.Pitkät ja kalliit sodat, joita ottomaanien sulttaani kävivät Habsburgeja ja
iranilaisia vastaan, olivat vaatineet nykyaikaisen pysyvän ja ammattimaisen armeijan muodostamista.Siksi niiden ylläpitoon tarvittiin rahaa.Pohjimmiltaan ase oli halvempi kuin hevonen.
[12] 1700-luvun alkuvuosikymmeniin mennessä suuri osa Timarin tuloista tuotiin keskuskassaan korvaavana rahana (bedel) asepalveluksesta vapauttamiseksi.Koska niitä ei enää tarvittu, timarin omistajien kuoltua heidän tilojaan ei siirretty, vaan ne siirrettiin keisarillisen vallan alle.Suoraan hallinnassa vapaana oleva maa muutettiin verotiloihin (muqata'ah) keskushallinnon suuremman kassatulon varmistamiseksi.
[13]