Alankomaiden historiassa vuotta 1672 kutsutaan Rampjaariksi (katastrofivuodeksi).Toukokuussa 1672 Ranskan ja Hollannin sodan puhkeamisen ja sen reunakonfliktin jälkeen kolmas anglo-hollantilainen sota,
Ranska Münsterin ja Kölnin tukemana hyökkäsi ja melkein valtasi Alankomaiden tasavallan.Samaan aikaan se uhkasi Englannin merisaartoa ranskalaisten pyrkimysten tueksi, vaikka tämä yritys hylättiin Solebayn taistelun jälkeen.Tuona vuonna keksitty hollantilainen sanonta kuvaa hollantilaisia redeloosina ("irrationaalina"), sen hallitusta radeloosina ("särkynyt") ja maata reddeloosina ("pelastuksen ulkopuolella").Hollannin, Seelannin ja Friisin rannikkoprovinssien kaupungit kokivat poliittisen muutoksen: kaupunkihallitukset ottivat haltuunsa orangistit, jotka vastustivat suuren eläkeläisen Johan de Wittin tasavaltalaista hallintoa, mikä päätti ensimmäisen Stadtholderless-kauden.Heinäkuun loppuun mennessä Hollannin asema oli kuitenkin vakiintunut Pyhän Rooman keisari Leopold I:n, Brandenburg-Preussin ja
Espanjan tuella;tämä vahvistettiin elokuussa 1673 tehdyllä Haagin sopimuksella, johon Tanska liittyi tammikuussa 1674. Alankomaiden laivaston aiheuttamien uusien tappioiden jälkeen merellä englantilaiset, joiden parlamentti epäili kuningas Kaarlen motiiveja hänen liitossa Ranskan kanssa, ja Charles itse oli varovainen Ranskan herruudesta Espanjan Alankomaissa, solmi rauhan Hollannin tasavallan kanssa Westminsterin sopimuksella vuonna 1674. Englannin, Kölnin ja Münsterin solmiessa rauhan hollantilaisten kanssa ja sodan laajentuessa Reininmaahan ja Espanjaan, Ranskan joukot vetäytyivät Hollannin tasavallasta säilyttäen vain Graven ja Maastrichtin.Näiden takaiskujen kompensoimiseksi ruotsalaiset joukot Ruotsin Pommerin kimppuun hyökkäsivät Brandenburg-Preussia vastaan joulukuussa 1674 Louisin uhanttua pidätellä heidän tukinsa;tämä herätti Ruotsin osallistumisen Scanian sotaan 1675–1679 ja Ruotsin ja Brandenburgin sotaan, jossa Ruotsin armeija sidoi Brandenburgin ja joidenkin pienten Saksan ruhtinaskuntien armeijat sekä Tanskan armeijan pohjoisessa.Vuodesta 1674 vuoteen 1678 Ranskan armeijat onnistuivat etenemään tasaisesti Etelä-Espanjassa Alankomaissa ja Reiniä pitkin kukistaen säännöllisin väliajoin Suuren liiton huonosti koordinoidut joukot.Lopulta sodan raskaat taloudelliset rasitteet sekä välitön mahdollisuus
Englannin palaamisesta konfliktiin hollantilaisten ja heidän liittolaistensa puolella vakuuttivat Ranskan Ludvig XIV:n tekemään rauhan edullisesta sotilaallisesta asemastaan huolimatta.Tuloksena syntynyt Nijmegenin rauha Ranskan ja Suurliiton välillä jätti Alankomaiden tasavallan ennalleen ja Ranskaa ylistettiin avokätisesti Espanjan Alankomaissa.